sunnuntai 22. lokakuuta 2017

PERFORMANSSIA KATSOMASSA

Näin lokakuussa Pilarin juhlat kokosivat Zaragozaan kattavan paletin erilaista ja monenlaista ohjelmaa, mutta se perinteisin ohjelmanumero on ja pysyy eli ofrenda de flores. Itse olen tehnyt jo monena vuonna niin, että käsiohjelmasta katson, mitä tuleman pitää ja osallistun vain itseäni kiinnostaviin juttuihin. Tänä vuonna osallistuin Pilarin juhlien tiimoilta kahteen juttuun. Kävin katsomassa performanssia ja piipahdin messuilla.

Performanssi oli alun pitäen kiinnostava jo siksikin, että siinä vaikuttaisi tuntemani taiteilija, josta kerroin tässä postauksessa
Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä. 
Menin paikalle jo melko hyvissä ajoin hyvän ystäväni kanssa ja nautimme kupposen kahvia aamuauringon syleilyssä. 
Kun performanssi alkoi, oli yleisöä paikalla kiitettävästi. Toki joukkoon olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. 
Puhukoon kuvat puolestaan. 
Performanssi keskeytyi hauskalla tavalla, kun kaupungin roska-auto tuli paikalle, eikä päässyt mustakeltaisen nauhan vuoksi eteenpäin. Hetken aikaa kuljettaja katsoi suu pyöreänä ja laskeutui sitten rekasta sanoakseen muutaman sanan taiteilijoille. Taiteilijat kävivät kiltisti laskemassa nauhan alas ja roska-auto jatkoi matkaansa. Yleisö nauroi katketakseen.
Tällaiset pienet sattumukset, jotka eivät kuulu esitykseen, tekivät siitä jopa paremman. 

Allekirjoittanutkin joutui mukaan, kun taiteilija heitti tämän lehmäkellon kouraan.
Ystäväni ottama kuva.

Performanssi oli jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen taidepläjäys. Siinä yhdistyy taide ja teatteri. Lyhyt ja ytimekäs esitys, josta ei voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää.
Ystäväni ottama kuva.

Oletko sinä nähnyt performansseja? 
post signature
Ps.Aikaisempien vuosien juttuja voit lukea mm. täällä klik ja täältä klik.

tiistai 17. lokakuuta 2017

PÄIVÄN PIRISTYS: IDIOOTTEILLE

Tiedättekö sen kirjasarjan “para Dummies”? Vapaasti käännettynä se tarkoittaa ”idiooteille”. Onko se edes rantautunut Suomeen? Joka tapauksessa tarkoitan juuri sitä. Kirjoja, jotka ovat kirkkaankelta-mustakantisia ja teema vaihtelee kitaransoitosta Espanjan historiaan tyyliin ”digitaalisten pelien suunnittelua idiooteille”. Niitä on joka kirjakaupassa ja nurkassa Espanjassa. Jos olet käynyt edes kerran Espanjassa, olet varmasti jossain kohtaa siihen törmännyt, vaikket ole sitä ehkä välttämättä noteerannut. Juuri niitä kirjoja tarkoitan. 

Wikipedian mukaan kustantaja kuitenkin painottaa, että hulvattomasti nimetyllä kirjasarjalla ei suinkaan tarkoiteta idiootteja, vaan kokemattomia ja aloittelijoita jonkin uuden asian äärellä ja se on yksinkertaisesti tehty opastamaan selkokielellä ja ymmärrettävästi. 

Tänään Zaragozan keskustan tuntumassa ollessani törmäsin tulevaisuuden oppilaitokseen eli Dummy-akatemiaan, jonka pitäisi kohta avautua. Tämähän ei sikäli ole minulle uusi juttu, sillä olen ennenkin nähnyt tuon punaisen akatemian ja kyltin, jossa luvataan avaamista jo ehkä toista vuotta? 
Nyt vain rupesi naurattamaan, kun mietin tuota kirjasarjaa ja tulevaa akatemiaa. Jos sitä on edes tullakseen. Siis miettikää, miten hulvatonta olisi opiskella ”Dummy” –akatemiassa! Laittaa se ansioluetteloon! Heillä on varmasti pitkä lista opiskelijoita, jotka oikein kuola valuen odottavat ovien avautumista. 

Onhan opiskelu kovan työn, tuskan, hien ja valvomattomien yön pikkutuntien takana. Eri toten valmistuminen. Se on kuin saisi sulan hattuun. Ja mikäs sen parempi, jos sen saisi Dummy -akatemiasta. Dadaa!
Huh, tulipahan taas aikamoinen aivopieru jaettua. Mutta... kuten muutkin Päivän piristys –juttusarjani postaukset… tämäkään ei sovi tosikoille. Peace and love. 
Ja hei! Tunnustettakoon, että tokihan kirjoittajalta eli minulta löytyy yksi kappale ”para Dummies” –DVD:tä. Sen tarina on sellainen, että olin paikallisessa käytettyjä pelejä, DVD:eitä ja muuta elektroniikkaa myyvässä liikkeessä. Siellä törmäsin DVD:hen: ”Poker para Dummies”. Pakkohan se oli ostaa, kun hintakin oli päätä huimaavat 1,50e.
Oikein hulvatonta viikon alkua!
post signature

tiistai 26. syyskuuta 2017

PAINAJAINEN KOTIMATKALLA

Vihjasin edellisessä postauksessani, ettei kotimatka mennyt kuin Strömssössä. Olipahan tosiaankin aikamoinen kotimatka. Huhhuh.

Olimme viettäneet viikon loman Gran Canarialla, kun oli tarkoitus lähteä kotimatkalle. Lento lähtisi aikataulun mukaan klo 18.30. Meillä oli siis aamupäivä aikaa tehdä jotain kivaa, joten menimme erääseen ostoskeskukseen. 

Lentokentälle tulimme hyvissä ajoin ja samalla palautimme vuokra-auton. Olimme tulleet ajan kanssa, joten oli hyvin aikaa palloilla.
Teimme check-inin tiskillä. Virkailija kysyi ystävällisesti haluaisimmeko laittaa laukut ruumaan, johon emme suostuneet (onneksi).
Turvatarkastusten jälkeen odottelimme kaikessa rauhassa. Lähtöportista ei ollut ilmestynyt vielä tietoa, joten emme voineet muuta kuin odottaa. Suunnittelimme, että Madridissa syömme sitten kunnolla ja nyt pärjätään vain omilla eväillä. 
Mies seikkaili netissä ja minä luin sähkökirjaa. Lähtöportin ilmoittamista siirrettiin, kunnes yhtäkkiä näytöllä luki: ”DELAYED”.
Hetken aikaa meni ihmetellessä, että mitäs nyt. Lento siis myöhästyisi ja lähtisikin klo 20.30 –eli kaksi tuntia myöhemmin! Aloimme laskeskella, mihin aikaan saavumme Madridiin ja aloimme ounastella, että menee todella hilkulle. 

Päätimme siis syödä tässä välissä tukevasti, sillä heti Madridiin päästyämme siihen ei olisi aikaa, vaan pitäisi yrittää ehtiä bussiin.
Menimme pikaruokaketjuun, jossa oli tietenkin aivan jäätävät jonot. Jonossa tuhraantui aikaa paljon enemmän, mitä olimme ajatelleet. Kun lopulta saimme ruoka-annoksemme, piti syödä melko kiireellä, sillä koneeseen nousu oli alkamassa. 
Ihmettelimme myös, kun käytössä oli kaksi porttia yhdelle lennolle… Älkää kysykö, miten tämä on noin niin kuin käytännössä mahdollista, mutta näin siellä kuuluteltiin.
Koneeseen nousu oli yhtä sekasortoa ja siinäkin tuhlaantui kallisarvoista aikaa ainakin vartin verran ellei enemmän. Odottavan aika on pitkä ja hätähousulle ikuisuus. Alkoi näyttää yhä selvemmin siltä, että emme tule ehtimään Madridiin ajoissa klo 23.45 lähtevään bussiimme. 
Lentomatka meni muuten hyvin muutamaa turbulenssia lukuun ottamatta. Kun lopulta saavuimme Madridiin, oli kello jo yli puolen yön. Kaiken kaikkiaan olimme myöhästyneet mojovat 2,5 tuntia ja sanomattakin oli selvää, että emme enää ehtineet bussiimme. 
Kentällä matkustajia vastassa oli kyseisen lentoyhtiön virkailija, joka järjesteli matkustajien asioita. Meidän tapauksessa hän ei voinut auttaa, sillä emme olleet ostaneet ”Bus & Fly” –lippua. Eipä lentolippuja ostellessa tullut pieneen mieleenkään tällainen nevö hööd -vaihtoehto.
Tilanne oli siis se, että olimme menettäneet oman bussimme. Luonnollisesti tuohon aikaan bussiyhtiön lipunmyynti –ja infopiste oli jo kiinni. Automaatista näimme, että seuraava bussi oli loppuunmyyty ja sitä seuraava lähtisi vasta aamulla klo 10 maissa ja sekin Supra eli tavallista bussia paljon kalliimpi vaihtoehto.
Blablacar.es yritimme etsiä ketä vain, joka lähtisi Madridista Zaragozaan. Se ei tietenkään tuottanut tulosta, sillä siihen aikaan kaikki ovat nukkumassa. 
Mietimme hotellimajoitusta, mutta lentokentän "lähellä" oleva hotellit olisivat maksaneet hunajaa. Junakin lähtisi vasta aamulla ja olisi myöskin kallis vaihtoehto.
Kuvitelkaahan itsenne samaan tilanteeseen. Yöllä lentokentällä. Haluat vain päästä kotiin, mutta vaihtoehdot ovat vähissä… Siinä tilanteessa ei paljoa naurata.
Minä olen sikäli kyllä tottunut matkustamiseen ja etenkin lukemattomiin tunteihin kentällä, mutta tällä kertaa en ollut valmistautunut ajatukseen HENKISESTI. Ja sitä, kun on tottunut, että bussit kulkevat tiuhaan, niin tuli vähän puskan takaa, miten vähän aamuyöllä on Madridista busseja Zaragozaan… Siis ei yhtään! 
Meillä oli enää yksi oljenkorsi. Jäimme odottamaan sitä seuraavaa bussia, joka oli loppuunmyyty ja kysyä kuljettajalta apua tilanteeseen. Liputhan meillä oli, mutta siihen bussiin, joka oli jo lähtenyt. 
Oli suuri helpotus, kun pääsimme tähän bussiin. Ei voi kuin kiittää! Olimme niin helpottuneita. Jos emme olisi päässeet tähän bussiin, niin voi vain arvailla, millä ilveellä olisimme päässeet takaisin kotiin. 
Loppu hyvin kaikki hyvin! Mutta ei enää koskaan Iberian lennoille! Ja mikä olikaan myöhästymisen syy? Epäilen vahvasti, että halusivat yksinkertaisesti vain yhdistää kaksi lentoa -matkustajien kustannuksella! Lentäjä kyllä selitti ettei aikaisempi lento ollut ehtinyt Teneriffalta. Enpä usko.  

Onko sinulle sattunut jotain ikävää tai odottamatonta reissun päällä?
post signature