maanantai 30. joulukuuta 2013

UUDEN VUODEN MENUN SUUNNITTELUA

Tähän aikaan vuodesta sana ruoka on kaikkien huulilla. Kuten myös miun. Mie olen hyvän ruuan ystävä. Keittiössä haluan kokeilla uusia asioita ja erilaisia makuja. Yritän monesti tavoitella jotain uutta, vaikka sitä tulee monesti kangistuttua tuttuun ja turvalliseen. Ruokaan, joka on terveellistä ja yksinkertaista, vaikka juuri monien ainesosien reseptit olisivat niitä kaikista mielenkiintoisimpia. Joskus on myös kiva tehdä ruokaa sillä vanhalla reseptillä, mutta muuttaa sitä himppusen -luoden taas jotain uutta.
 
Tämä pohdinta on alkusoittoa sille, että huomenna on nochevieja eli 31.12. ja sitä seuraa uusi vuosi. Varoitinkin jo edellisessä postauksessani, että nämä menut on suuria puheenaiheita jo viikkoja ennen h-hetkeä. Säästytte siis paljolta, kun kerron näistä joulun ja uuden vuoden ruokahössötyksistä vain muutamassa postauksessa...

Huomenna meillä on siis illallinen, jota menemme viettämään sukulaisten luo valmiiseen pöytään. Mutta seuraavana päivänä on kello kolmen lounas ja siihen täytyisi loihtia menu. 

Pienenä välikommenttina haluan muuten mainita, että olen aina pitänyt espanjalaisten uuden vuoden vietosta. Sitä vietetään hyvän ruuan äärellä!

Koskapa menu tuotti taas päänvaivaa, niin lupauduin auttamaan sen suunnittelussa. Alkuruoaksi ajattelin keittoa ja pieniä alkupaloja. Jälkiruoaksi halusin jotain erikoisempaa ja makuhermoja kutkuttelevaa. Pääruoaksi jotain herkullista, jonka valmistamiseen kuluisi aikaa eli käytännössä tämä tarkoittaisi uuniruokaa. Tämä siksi, koska arkena kaikilla on kova hoppu ja ruokakin valmistetaan minuuttiaikataululla. Olisi siis kerrankin jotain, jonka valmistamiseen on käytetty aikaa. Sillä välin, kun ruoka on uunissa, voisin tehdä keiton. Jälkiruoka olisi tehty jo päivää aikaisemmin. 

Näillä näkymin menusta on tulossa seuraavanlainen:
Alkuruoka
- tomaatti-vuohenjuustokeitto
- alkupaloja: espanjalaista kinkkua, oliivia, parsaa, leipäpalasia sinihomejuusto tai lohitäytteellä
Pääruoka
Possua appelsiinikastikkeella
Lisukkeena perunaa
Jälkiruoka
Creme brulee

Miten päädyin tähän menuun? Tomaatti-vuohenjuustokeitto on yksi lemppareistani ja kuitenkin sitä tulee tehtyä todella harvoin. Mielestäni se sopii kivasti juhlavampaankin menuuhun, joten se valikoitui jotenkin automaattisesti. Toki huolestuttaa, onkohan se liian tuhti alkuruoaksi? Toisaalta, ei sitä ole pakko syödä paljoa. Ja voin tehdä myös salaattia, ken ei halua keittoa. 

Seuraavaksi löysin sen ”unelmien” jälkiruoan, koska netissä törmäsin reseptiin, jossa sanottiin vieraiden olevan myytyjä tämän iskiessä heidän eteensä. Ja se kuulosti niin erilaiselta, että en malta olla kokeilematta. Kyseessä on ranskalainen jälkiruoka, joten osaltaan jo senkin takia mieli tekee kovasti kokeilla sitä. Sen valmistamiseen tarvitaan vaniljatankoa. Minua huolestutti, löytyykö tuota kaupasta. Riemulla ei ollut rajoja, kun löysin. Melkoisen tyyristä kahdesta vaniljapätkästä, mutta halusin nimenomaan tehdä tästä ja reseptin mukaan. Seuraavat huolenaiheeni ovatkin, tuleeko siitä kaamean kokkeloista, saanko poltettua sokerin, jotta pinnasta tulisi ihanan rapsakkaa... No, ei pitäisi maalata piruja seinälle, mutta sitä tulee mietittyä kaikki sudenkuopat ennen kuin olen edes alkanut työn touhuun.
Kävin lähimmässä supermarketissa ja tämä tarttui mukaan tarkoituksella. Olin todella hämmästynyt, miten siellä edes oli vaniljatankoa myynnissä, kun monesti Espanjassa jo pelkästään esim. kardemumman löytyminen on työn ja tuskan alla ja sittenkin sen löytäessä, joudut itse jauhamaan! :D
Pääruokaa oli kaikista hankalin keksiä. Lähdin liikkeelle ajatuksesta, että mieluiten possua. Kana on tietenkin aina herkullista, mutta kun sitä oli jo joulupäivänä, niin eihän se käy. Muistin joskus Espanjassa syöneeni liharuokaa appelsiinimehulla (oli muuten älyttömän hyvää) ja pian löysinkin itseni tutkimasta erilaisia reseptejä espanjaksi. Lopulta löytyi yksi lupaava resepti, joskin aijon tehdä sen omalla tyylilläni. Uuden vuoden jälkeen jaan teillekin nuo reseptit ja kerron miten kävi! Miltäs kuulostaa tällainen menu teidän korvaanne?
post signature

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

JOULU ESPANJALAISITTAIN

Joulu on jo takanapäin ja katseet suuntautuvat seuraavaksi Nocheviejaan, Uuden Vuoden viettoon. Ennen kuin innostun höpöttämään Uudesta Vuodesta, kerron hieman millainen oli joulumme täällä Espanjassa.

Joulu oli täälläkin, vaikka puitteet ovat erilaiset verrattuna Suomeen. Täällä ei ole lunta, eikä pimeys tule niin aikaisin kuin Suomessa. Mikä pahinta, täällä ei ole saunaa, eikä kuusimetsää, josta hakea joulukuusi.

Joulun viettomme alkoi jo aattona kaupunkimaisemissa. Ei näkynyt Joulupukkia eikä lahjoja. Mutta oli illallinen, sellainen monen ruokalajin ja sopivan pienellä poppoolla (8 henkeä).

Vasta 25.12. oli se varsinainen juhlapäivä, jolloin suku kokoontui kello kolmen lounaalle. Tiedättehän, sellaisen ison pöydän ääreen, jossa kaikki puhuvat yhteen ääneen, eikä kukaan kuuntele. Myöskin, jos halusi sanoa jotain pöydän toisessa päässä olevalle, piti melkein huutaa. En onneksi ollut ainoa ulkomaalainen puheliaiden espanjalaisten keskuudessa, vaan tädin englantilainen mies oli mukana joulun vietossa. 

Jouluruoka yhdessä perheen, eli tätien, setien, serkkujen ja heidän kaikkien lastensa kanssa on tuiki tärkeä perinne, jota vaalitaan vuodesta toiseen.
Monessa espanjalaisessa kodissa on joulun aikaan esillä seimi.
Ja sitten se juhlamenu. Se vaihtuu vuosittain. Miulla ei ole aavistustakaan millä periaatteella ruokalajit valitaan, mutta ilmeisesti se aiheuttaa aina suurta päänvaivaa. Juhlamenu on suuri puheenaihe jo viikkoja ennen joulupäivää.

Juhlamenumme käsitti lukuisia alkupaloja, ostereita, täytettyä kanaa ja lopuksi makeaa useampaa eri sorttia. Ahnehdin herkullisia alkupaloja, joista eksoottisimpia olivat katkaravut. Ostereita en halunnut syödä. Ja siinä oli vasta alkupalat. Sitten oli vuorossa los canelones. Se on sellainen lasagnen tyyppinen ruoka. Pääruokana oli täytettyä kanaa, joka vei kielen mennessään. Jälkiruoka jäi syömättä, sillä yksinkertaisesti olin tullut niin kylläiseksi kolmatta tuntia kestäneen ruokailun aikana, ettei maha taipunut enempään. 
Alkupalat.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa lahjat ja yhdessäoloa, mukavaa rupattelua. Olin todella kiitollinen, kun huomasin pysyväni kärryillä keskustelussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen sinut espanjan kielen kanssa. Vielä jokunen vuosi sitten nämä jouluruokailut olivat piinallisia kielimuurin takia. Voin vaan kuvitella, miltä joukkomme toisesta ulkomaalaisesta tuntui, koska tällä hetkellä espanja ei vielä luonnistu. 
Lahjaksi saatu viinipullo, edelleen korkkaamatta.
Kynttilät luovat ihanaa tunnelmaa. Taustalla koristelemani joulukuusi.
Niin, ja yöllä lähdimme vielä yöelämään. En muista koskaan olleeni jouluna itse juhlimassa, mutta mukavaa oli kaikkien kavereiden kanssa. Nyt on vuorokausirytmi ihan sekaisin. Tapaninpäivänä menimme elokuviin ja vasta puolenyön seutuvilla poistuimme ja seuraavana ja sitä seuraavana on tullut valvottua luvattoman pitkään.
post signature

maanantai 23. joulukuuta 2013

JOULUN ODOTUSTA

Tänä vuonna vietän Joulua Espanjassa. Se taitaa olla viides jouluni tässä maassa, vaikka tosi asiassa olen seonnut laskuissa jo aikoja sitten. Milloin olemme Suomessa, milloin Espanjassa.
 
Joulu Suomessa on aina paras. On lunta. On aito oikea joulukuusi, jonka olemme itse hakeneet. Kerran kun menimme metsään, oli jo pilkkopimeää. Oli haastavaa löytää kuusi säkkipimeydessä taskulampun valossa!

Espanjassa joulu ei ole samanlainen. Ei ole lunta. Aurinko paistaa. Lämpöäasteita on 8 tällä siunaaman hetkellä. Joulumielikin oli kadoksissa, kunnes koristelin koko huushollin. Miten joulukuusi, vaikkakin teko, voi olla niin kaunis? Tai kynttilä. Tai lyhty. Ne pienet suuret jouluiset jutut. 
Mutta sitten on se iänikuinen panikointi lahjoista. Suomessa ei koskaan tarvitse stressata, koska kukaan ei odota mitään sen kummempaa. Yhdessäolo on tärkeintä. Niin kuin tietenkin täällä Espanjassa, jolloin koko perhe kokoontuu yhteen. Ja se tarkoittaa tätejä, setiä, serkkuja ja heidän lapsiansa. Montakymmentähenkeä. Onneksi miun ei tarvitse tehdä jouluruokia. Menen valmiiseen pöytään. Ensimmäisenä joulunani Espanjassa söin etanoita. Ne oli aika hyviä. Mutta ei täällä ole jouluruokia, niin kuin Suomessa. Aina on menu vaihtunut. Ja sen koommin ei ole etanoitakaan osunut kohdalle.

Tänä jouluna lahjojen osto jäi viime tippaan. Onnistuin kuitenkin hankkimaan kivat lahjat. Kiva lahja on sellainen, josta on hyötyä ja iloa. Tai se voi olla ainutkertainen kokemus, elämys. Kun olin joululahjojen metsästyksessä, löysin myös itselleni jotain kivaa. Ostin pari korua. Olisin halunnut ostaa myös jonkun kivan vaatteen jouluksi, mutta ei löytynyt mieluista. Oli yksi mekko, mutta vähän vääränvärinen ja se maksoi 60€, joka on liian paljon vaatteesta jolle ei ole käyttöä kuin kerran pari vuodessa. 

Espanjalaiseen jouluperinteeseen kuuluu itämaan tietäjät, jotka tuovat lahjat ja tämä tapahtuisi loppiaisena. Mutta pikku hiljaa suomalainen keksintö nimeltä Joulupukki on näkynyt yhä enemmän Espanjassa. Kyllä menee pikulasten päät pyörälle, kun yksi päivä järjestettiin Joulupukkimaraton Madridissa. Monet ja monet joulupukit juosta vilistivät ja sitä näytettiin jopa televiisorissa. Jos olisin lapsi, kyseenalaistaisin koko joulupukin, mutta leikkisin mukana, jotta saisin lahjat aikaisemmin! ;)
Hyvää Joulua!
post signature

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

MYÖHÄINEN VASTAUS HAASTEESEEN

Viime päivät olen kulkenut sumussa. Kirjaimellisesti. Sumu laskeutui Zaragozaan ja enää ei pyykitkään tahdo kuivua ulkosalla. Lämpötila keikkuu nollan tienoilla, pikku pakkastakin on ollut yön seutuvilla. Ilmapiiri on mystinen sumun seassa, mutta onneksi ei tuule. Tuuli on paljon pahempi juttu.

Viime viikonloppuna lähdin yöelämään. Näin kerrostalon rappukäytävän ja siellä olevan joulukuusen. Sinä hetkenä, sumun keskellä, ihastellessa rappukäytävää, päätin tarttua kännykän kameraan ja ottaa kuvan. Eipä tietenkään tuo ihana näky tallentunut niin kuin minä näin ja koin tuon maagisen hetken. Tällä kuitenkin osallistun valokuvatorstaihin, jonka aiheena on, mitä tontut näkevät kurkkiessaan ikkunoista.
Joulu on ovella ja en ole ehtinyt kirjoittaa blogiin saati edes postikortteja lähetettyä. Vähän on huono omatunto, kun minä puolestani olen saanut kortteja tänne Espanjaan asti. Mutta aattona soittelen perheelle ja laitan jouluterveiset sähköisesti. 

Tosiaan on ollut kiirettä, eikä syynä ole edes ne tyypilliset joulukiireet. Aika on kulunut kuin siivillä, kun olen kouluttautunut, paiskinut töitä ja valmistautunut lauantain tapahtumaan. Kaiken huipuksi olen nyt flunssassa ja toivon paranevani lauantaiksi. 

Meitä on kivan kokoinen poppoo järkkäämässä jouluista hyväntekeväisyystapahtumaa. Suunnittelin jopa teeman ja sisutuksen. Näin mielessäni kuinka peitämme pöydät valkoisilla lattiaan asti ulottuvilla liinoilla. Näin ne valkoiset joulutähdet, joissa on valo ja laitetaan ikkunaan. Kuvittelin valoja, tuikkuja ja kynttilöitä. Jopa ison discopallon kattoon! Kukkia ehdottomasti. Sekä joulukuusi. Sellainen vihreä, jossa olisi vähän valkoista. Kuvittelin koristetimantteja pöydille… 

Ja sitten, kun esittelin ideani, sain täystyrmäyksen! Tuli se tyypillinen ”ei ole rahaa”. Meitä on niin iso poppoo, että jos oltaisiin jokainen laitettua pari euroa, niin olisi saatu upeat koristukset. 

Oli jotenkin harmillista ja surullista huomata, ettei kellään muulla ollut intoa ryhtyä koristelemaan. Heti tuli ”nou-nou”. Se sai miut surulliseksi. Mielestäni jos järjestetään tapahtuma, niin kyllä siihen pitäisi panostaa.  Edes niiden immeisten vuoksi, jotka sinne tulevat. 

Lopputulos. Minä koristelen oman pöytäni, ostan kukat, virittelen valot ja erotun joukosta. Mutta  toivottavasti hyvällä tavalla.
post signature

perjantai 6. joulukuuta 2013

ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Itsenäisyyspäivä on tärkeä juttu. Silloin hiljennymme kunnioittamaan Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisyyttä, jonka puolesta sodissa taisteltiin ja jossa myös oma ukkini oli puolustamassa maatamme.

Itsenäisyyspäivän perinteeseeni kuului pitkään Itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen, mutta nyt kun olen asunut ulkomailla, niin se on jäänyt. 6.12. sytytettiin kynttilöitä ja vietettiin aikaa perheen kanssa.

Tämä päivä on myös Espanjassa varsin erityinen. On juhlapäivä: Día de la Constitución Española (Espanjalaisen perustuslain päivä). Silloin joka iikka hiljentyy juhlaan kukin tavallansa.

Osallistun samalla Valokuvatorstain aiheeseen sinivalkoinen seuraavalla kuvalla. Askartelin paperijoutsenen (jossa auttoi tämä video youtubessa). Nyt hiljennyn viettämään näitä kahta juhlaa. Hyvää Itsenäisyyspäivää teillekin sinne ruudun toiselle puolelle!
post signature

UUDET KORKOKENGÄT -8 VUODEN TAUON JÄLKEEN!

Olinkin jo kertonut, että ostin itselleni uudet korkokengät. Niinkin pitkän tauon jälkeen kuin 8 vuotta. Jätin mainitsematta, että siinä on ollut aikamoinen savotta totutellessa niiden käyttöön! Ehkä enemmän henkisesti.

En ollut tottunut ollenkaan tällaisiin kenkiin, joissa on vieläpä noin iso korko. Viime kesänä otin varovaista tuntumaa niihin ja nyt pikku pakon edessä ostin kertaheitolla omat. Edelliset oikeat korkokengät olin tosiaan ostanut juuri silloin 8 vuotta sitten, mutta en ollut käyttänyt niitä kuin kerran –ystäväni häissä. 

Korkokenkien käyttämättömyydelle on ollut monta syytä. Ne on epämukavat. Niillä saa epämieluista huomiota. On ihan eri asia käyttää niitä kaupungissa kuin maalla. Miljoona syytä. Nyt, kun miulla on omat, olen niitä myös käyttänyt.

Ostohetkellä halusin panostaa laatuun. Menin El Corte Inglésiin ja etsin mustat kivat kengät. Ongelmaksi muodostui se, että siellä oli kaksi kivaa mallia ja pohdin pitkään, kumpi on miulle. Eräs sympaattinen vanha espanjalaisrouva, joka oli myös asiakkaana kenkäosastolla, kannusti ostamaan molemmat! Siihen en sentään suostunut, vaan tein vaikean valinnan. Päädyin kuvassa oleviin. Ja kyllä näillä on kävelty! Tuntuu hienolta mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja niinkuin ystäväni totesi: "Korkonkengät lisäävät tyylikyyttä"

post signature