tiistai 12. elokuuta 2014

IKUISEEN KAUPUNKIIN

Matka Roomaan lähestyy. Jo nyt minulla on perhosia vatsassa, vaikka vielä on muutama päivä aikaa tehdä viime hetken suunnitelmia matkalle. En ole kerennyt suunnitella reissua paljoa. Tämä kesä on mennyt kuin siivillä. Äsken matka tuntui kaukaiselta ja nyt huomaankin, että mehän lähdetään jo tällä viikolla.

Tavallisesti suunnittelen matkat hyvinkin tarkkaan ja tutustun kohdemaahan. Teen yleensä matkasuunnitelman mitä tehdään minäkin päivänä ja siten olen nyt saanut hyödynnettyä kaiken ajan. Ensimmäistä kertaa taitaa matkasuunnitelma jäädä tekemättä tai siitä tulee hyvin pintapuolinen! 

Lisäksi minulla on ollut huonoa tuuria viime aikoina. Kuten varmasti muistatte viimekertaisen hotelliepisodion..? Minulla on särkynyt yhtä jos toista, olen ollut pyöräonnettomuudessa (onneksi selvisin vain mustelmilla ja naarmuilla). Kesän alussa löysin neliapilan, mutta minulle se ei ainakaan ole tuonut hyvää onnea. Koputan puuta, että tämä matka sujuisi ongelmitta, ja että huono tuurini jäisi tähän. 

Elokuussa on Roomassa kuuma, niin kuin arvata saattaa. Mitä katsoin säätä, niin meidän reissun ajaksi on lupailtu jopa pientä sadetta. Siltä ja väliltä olisi kiva eli pilvinen tai puolipilvinen sää, mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Innoissani olen jo menossa matkaan. Blogi jää pienelle hiljaiselolle. Tulen kyllä jossain vaiheessa kertomaan matkasta, mutta en tiedä milloin pääsen seuraavan kerran koneelle.
Kuva on lainattu täältä.
Olen menossa Roomaan ja Italiaan ihan ensimmäistä kertaa ja poikaystävälleni tämä on toinen kerta. Tarkoitus on kävellä pitkin poikin Roomaa niin paljon kuin jalat kantaa ja tutustua nähtävyyksiin. 

Matkan aikana tavoitteena olisi kokea seuraavaa: Nähdä ja tutustua johonkin kirkkoon, esim. Pyhän Pietarin kirkko.  Vierailla katakombeissa. Olemme varanneet retken ja opastuksen espanjaksi. Kävellä jonkin aukion poikki. Vierailla jossakin museossa ja palatsissa/linnassa. Ihailla monumentteja, muistomerkkejä, raunioita ja kaikkea yllättävää, mitä kierrellessä voi tulla vastaan. Kurkistaa kuuluisasta avaimenreiästä. Nähdä suihkulähde, Fuente di Trevi. Maistella italialaista pizzaa ja jäätelöä. Mennä johonkin kaupunginosaan, kuten vaikkapa Trastevere. Tehdä retki Rooman ulkopuolelle. Haaveissa olisi Pompei. Vatikaanissa on pakko käydä. Lisäksi Colosseum, antiikin Rooman suurin amfiteatteri, kiinnostaa. 

Näistä aineksista on tarkoitus koota meidän matka Roomaan. Katsotaan millainen soppa siitä syntyy.
Kaikki vinkit Roomaan ovat tervetulleita ja otetaan ilolla ja kiitollisuudella vastaan.
Hyvää kesän jatkoa!
post signature

tiistai 5. elokuuta 2014

KERTOMUS VIIKONLOPUSTAMME ESPANJAN MAASEUDULLA

Nyt on se aika vuodesta, kun Zaragozassa ja monessa muussa Espanjan sisämaan kaupungissa kadut ovat harvinaisen tyhjiä. Ihmiset ovat lähteet rannoille ja lomille. Kuumuus on kaupungeissa melkein sietämätöntä. Täälläpäin onkin sellainen sanonta, että yhdeksän kuukautta on talvea ja kolme helvettiä.  Tuo sanonta kuvaa aika hyvin paikallisten ajatuksia.

Minulle lämpö ja auringonpaiste on ihanaa! Ei tietenkään silloin, jos se menee +40ºC kieppeille. Talvikuukausien kovasta tuulesta en pidä, koska se on melkein pahempaa kuin mitkään Suomen pakkaset. Tuuli menee vaatteiden sisälle, pilaa kampauksen, saa silmät itkemään, piiskaa minut kohti maata, saa korvat kipeiksi. Niinpä näinä kuukausina ei ole riemulla rajaa, kun on lämmintä. Tosin olisi kiva mennä rannalle. Sellaista ei täällä ole, paitsi tekoranta. Ei siis sama asia. 

Viikonloppureissumme
Olimme suunnitelleet viikonlopuksi miniloman maaseudulle, jossa saisi helpotusta helteeseen. Perjantaina, jolloin piti matkan startata, alkoi yllättäen raesaekuuro! Täällä harvoin sataa. Ja vielä harvemmin rakeita. En itse asiassa muista kokeneeni yhtään raekuuroa täällä. Tämän raekuuron aikana satoi ainakin golfpallon kokoisia rakeita. Hirmuinen jytinä vain kuului, kun ne iskeytyivät rakennukseen.
Golfpallon kokoisten rakeiden sataessa ei uskaltanut mennä ulos, joten tyydyin kuvaamaan ikkunasta. Kuva on minun ikkunanäkymä, eli melkolailla suoraan naapurin terassille, jossa on ihania kasveja.
Lopulta lykkäsimme lähtö seuraavaan päivään. Yöllä möykkäsi ukkonen ja taivas oli täynnä upeita salamoita. Aamulla oli kuin mitään sadetta ei olisi ollutkaan ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Starttasimme matkaan ja paria tuntia myöhemmin löysimme itsemme keskeltä karua Aragonian aavikkomaisemaa. 

Tulimme pieneen kylään ja majoituimme siinä yli 100-vuotiaassa talossa. Voitteko uskoa, että iltapäivällä alkoi raekuuro! Jo toinen lyhyen ajan sisällä ja näin tuli koettua kaksi raekuuroa ja vieläpä kahdessa eri paikkaa. 
Muuten loppupäivä ja ilta hurahti kuin siivillä. Kylissä ja maaseudulla oleilussa on se huono puoli, että aika tuntuu kuluvan nopeammin. 

Iso, iso mänty
Seuraavana päivänä teimme retken päästäksemme katsomaan mäntyä, joka on niin valtaisan iso, että se on yksi Aragonian isoimmista. Olin nähnyt tuon legendaarisen männyn aikaisemmin vain kuvista, jotka olin löytänyt talon vinttejä kolutessa. 
Mänty kauempaa katsottaessa.
Kuva männystä ainakin 30 vuoden takaa.
Mänty nyt ja ennen.
Menimme maastoautolla. Kiemurrellessa pieniä, kapeita hiekkamutateitä, ymmärsin, miksi me mentiin sillä. Talvella sinne tuskin edes uskaltaisi mennä. Siinä vaiheessa ajattelin, että missä Jumalan selän takana se mänty kasvaa. Joka kerta kun näin puun, ajattelin sen nyt tuossa viimein olevan. Matka jatkui pienen ikuisuuden. Kunnes viimein saavuimme määränpäähämme!

En ollut osannut kuvitella kuvan puuta niin hienoksi ilmestykseksi luonnossa. Sen valtaisat oksat kohottautuivat kohti taivasta ja siinä tuli itselle hyvin pieni olo. Miten pieni onkaan ihminen luonnon voimien edessä!
Seuraavaksi retki jatkui jonnekin maaseudun sydämeen, jossa nousimme ylös mäkeä. Siellä oli upeat maisemat joka kolkkaan ja niitä olisi voinut tuijottaa ikuisuuden. Yläpuolella lenteli paljon korppikotkia. Ne oli vaikuttavan näköisiä turvallisen välimatkan päästä katsottaessa.
Maisema oikealle katsottaessa...
...ja vasemmalle katsottaessa. Huikeat maisemat kaikkiin ilmansuuntiin!
post signature

maanantai 4. elokuuta 2014

SE VÄHÄN HIENOMPI LAUKKU

Viime keväänä juuri ennen Suomen matkaani, tein huikean laukkulöydön. Se oli täysin heräteostos ja hetken huumassa tehty päätös. En nimittäin ollut ajatellut hankkivani uutta veskaa – ja varsinkaan näin hienoa!

Olin kimurantin pulman edessä. Ostaako vai ei… Tällaisissa tilanteissa, joissa houkutus on suuri, esitän itselleni kysymyksen: Tarvitsenko todella tätä ja tuleeko tätä käytettyä?
Kysymys oli tuossa tilanteessa varsin aiheellinen, koska olin osunut sattumalta tuohon minulle uuteen liikkeeseen ja sieltä laukku suorastaan huusi nimeäni. Kallis se ei kuitenkaan ollut, mutta eniten mietitytti onko sille oikeasti käyttöä.

Laukku oli samalla kertaa viehättävä että erikoinen. Se oli tehty kovin napakantuntuisesta kankaasta, josta lähinnä tulee mieleen ikivanha sohva. Kuulostaapa kivalta, hehheh. Kun kysyin itseltäni tarvitsenko todella tätä, niin salakavala mieli keksi heti tilaisuuden, minne ehdottomasti tarvitsen tuon laukun; nimittäin luokkakokoukseen. 
Ajattelin uuden hienon laukun tulevan tarpeeseen. Enhän nyt missään nimessä voi mennä tapaamaan entisiä luokkakavereitani kera saman laukun, joka minulla oli jo opiskeluaikoina! Minulta löytyy edelleen iltamenolaukku, jonka olin ostanut opintomatkallamme Venäjällä 6,5 vuotta sitten. Edelleen kuin uusi. Joitakin suosikkijuttuja ei tee mieli laittaa kiertoon, vaan ne käyttää mielellään loppuun asti. Varsinkin, jos niihin liittyy muistoja, niin ymmärrettävästi sitä vaikeampi luopua. Mutta miksipä luopua jostain, jos siitä oikein tykkää ja käyttää?

Siinä vaiheessa kuitenkin kallistuin uuden laukun kannalle sillä tekosyyllä, että olisi jo korkea aika saada uusi. Vaikka täytyy sanoa, että ihan hieman epäilin sohvakankaan näköisen ja tuntuisen laukun katu-uskottavuutta! Toisaalta näin hienoa tuskin tulee toista vastaan. Näin ollen se oli melkeinpä ainutkertainen tilaisuus saada se vähän hienompi laukku.
Laukkuostoksilla minulla on ne tietyt kriteerit, jonka perusteella päädyn valintaani. Ne ovat seuraavanlaiset:
1. Laukussa on oltava vetoketjut,
2. monta lokeroa ja taskua, mielellään vetoketjuilla,
3. helppo yhdistellä ja
4. helppohoitoinen. 
Yhtään vaatimustani tämä ei täyttänyt, mutta on ollut menossa mukana siitä huolimatta. Enkä voisi olla tyytyväisempi. 
 Mitä mieltä olette tästä laukusta? Onko kiva vai kenties liian erikoinen makuunne?
post signature