LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Jee, viikonloppu edessä! Aion ottaa rennosti ja hoitaa viimeisetkin flunssan rippeet pois. Tarkoitus olisi mennä myös ravintolaan isolla, siis todella isolla naisporukalla. Odotan sitä jo vesikielellä, koska 25€ maksavan menun on pakko olla hyvä. Ja seura on tietenkin hyvää. Niistä on hyvän viikonlopun ainekset tehty.

Tämä viikko oli hyvä elokuvaviikko. Näin peräti viisi leffaa, joista yksi oli saksalainen englanninkielisellä tekstityksellä. Yritän nyt kovasti opetella saksaa. Elokuvat auttoivat minua oppimaan espanjan. Nyt yritän oppia saksan elokuvien avulla. 

Youtubesta löytyi saksalaisia leffoja vaikka kuinka. Kaiken lisäksi niissä on englanninkielinen tekstitys, joten ihan ummikkona ei tarvitse seurata tarinaa. Alussa voi olla hassua kuunnella yhdellä kielellä ja lukea toisella, mutta äkkiä siihen tottuu. Tosin tässä vaiheessa saksa kuulostaa epäselvältä. Erotan yhden sanan täältä ja toisen tuolta. Lyhyet lauseet ymmärrän. Ilman tekstitystä en ymmärtäisi jutun juonta. En kuitenkaan aio luovuttaa. Olisi ihanaa osata saksaa. 

Kuvat on lainattu netistä.

Elokuvat

Death hospital (kauhu, v.2009, Saksa)

Sovia työskentelee sairaalassa, jossa eräs naispotilas kuolee. Pian Sovia itse käy lähellä kuolemaa joutuessaan auton töytäisemäksi. Kuolemarajakokemuksensa aikana hän tapaa menehtyneen naispotilaan. Sovia selviää, mutta kaikki ei ole niin kuin ennen…

Death hospital ei ole kovin kummoinen elokuva, eikä varsinkaan kauhuelokuva. Juoni on perushuttua. Loppuratkaisu oli puolestaan osin ennalta arvattava.

*½

Deep blue sea (trilleri, toiminta, v.1999)

Koe-eläiminä käytetyt hait tulevat älykkäiksi ja alkavat hyökätä ihmisten kimppuun. 

Suomalaisen Renny Harlinin ohjaama elokuva, joka on kohtuuhyvä toimintapläjäys. Rennyn elokuvissa vilahtaa aina joku Suomi-juttu ja tässä se oli Finlandia-vodkapullo. Niitä on hauska bongailla.

***

The Wolf of Wall Street (elämänkerta, rikos, draama, komedia, v.2013)

Elokuva kertoo newyorkilaisen pörssimeklari Jordan Belfortin tositarinan.

Huh, elokuva oli rankka, täynnä seksiä, huumeita, rahaa. Se oli mustempi kuin yö, jossa korostui rahan voima ja turmellus. Se oli hyvin amerikkalainen, joka ratsasti noilla kolmella pääteemalla. Tarinan päähenkilön tarina kaikessa hulluudessaan oli jotenkin surullinen ja kaikista pahinta, että tämä tapaus on tosi. Se tietenkin antaa elokuvalle lisäarvoa.

***½

The Escort (komedia, romantiikka, draama, v.2015)

Juuri työttömäksi jäänyt ja seksiadiktiosta kärsivä journalisti ujuttautuu tasokkaan seuratytön elämään tavoitteenaan kirjoittaa mehukas artikkeli. 

Tämäkin oli ihan jees leffa. Kiinnostava lähtökohta on aina hyvä aloitus elokuvalle ja toimii tässäkin tapauksessa. Seksiähän tässä on, ottaen huomioon tarinan omintakeiset päähenkilöt. Romanttisena elokuvana tämä ei mielestäni onnistu. Tässä on liikaa seksiä, ei ole minkäänlaista tervettä mustasukkaisuutta tai kinastelua, vaan pointti on pikemminkin siinä, että he ymmärtävät toisiaan liiankin hyvin. Itse taas kaipaisin romanttisilta elokuvilta sellaista jännitettä, mutta tästä se puuttuu tyystin. 

***

What we do in the shadows (v.2014, Uusi-Seelanti)

Dokumentin keinoin kuvattu elokuva vampyyrinelikosta, jotka kertovat arjestaan modernissa yhteiskunnassa ja sen tuomista haasteita. 

Ei, en ole tällaisten ns. ”dokumentti-elokuvien” ystävä. En osaa selittää, mikä minua häiritsee niissä. Varmaankin se dokumenttimainen ote, samalla tietäen kaiken olevan puhdasta fiktiota. Ne ovat monesti myös tylsiä kameralle höpöttämistä, kun itse tykkään dynaamisimmista elokuvista, joissa näkee tarinan kulun.  

Ilokseni voin sanoa, että tästä leffasta tykkäsin, vaikka se oli kuin paraskin dokumentti vampyyreista. Se oli mielenkiintoinen. Siinä oli todella hyvät vampyyrihahmot. Siinä oli ne omat hetkensä, jotka sai vähintään hymyilemään.

Katsokaahan vaikka traileri, joka väkisinkin saa hymyn huulille.

****

Sarjat

Seurannassa olivat hyvinkin tiiviisti Fargo ja The Walking Dead, jotka eivät enempää esittelyjä kaipaa. Sen verran olen täällä molemmista puhunut. 

Kuva on lainattu netistä.

Kuva on lainattu netistä.

Juuri äsken katsottiin miehen kanssa myös En Portada –dokumentti ”La crisis tranquila” (Rauhallinen kriisi), jossa kerrottiin Suomen talouskriisistä. Miten Euroopan mallimaa eli Suomi on ajautunut vaikeuksiin.

Oli todella mielenkiintoista katsoa dokumentti espanjalaisten näkökulmasta. Siinä oli haastateltu valtiovarainministeri Stubbia. Dokumentti kuvattiin nyt tammikuussa niin Helsingissä, Espoossa kuin allekirjoittaneen synnyinseuduilla eli Pohjois-Karjalassa. Dokumentti oli melko kattava ja siinä esiteltiin Suomen resursseja. Siitä sai kuvan, että tilanne on oikeasti paha. Että ollaan samalla viivalla Kreikan ja Espanjan kanssa. 

Dokumentti päättyi Stubbin sanoihin, miten olemme tarkkoja sääntöjen kanssa ja ”älkää huoliko, en aio joustaa myöskään Suomen kanssa”. Sen jälkeen hän teki oudon eleen, johon mies reagoi välittömästi, eikä itseltänikään mennyt se ohi. Stubb katsoi alas.

Pokerinpelaajana ja Espanjassa pitkään asuneena ymmärrän melko paljon elekielen päälle. Katse alaspäin voi tarkoittaa alistumista tai ujoutta. Se voi merkitä myös sitä, ettei henkilö haluaisi olla mukana keskustelussa. Se voi myös merkitä surua tai häpeää. Teoriassa. Kun katsoo kokonaisilmettä, niin se voisi olla myös ironinen. Arvaukseksi jää, mitä Stubbin päässä lopulta liikkui.

Muuten haastattelu oli hyvä. En itsekään varmasti olisi osannut tehdä paremmin, omille eleilleen kun ei mitään voi. Mutta olisi ollut jotenkin parempi, jos se alaspäin katsominen olisi jäänyt kokonaan pois. Just saying.

Jos joku teistä osaa espanjaa ja haluaa katsoa kyseisen dokumentin, niin se löytyy täältä klik. Sitä en osaa sanoa, voiko sitä katsoa Espanjan rajojen ulkopuolella. 

Millainen elokuva -/ sarjaviikko teillä on ollut? Katsoitko En Portada-dokumentin?