sunnuntai 22. lokakuuta 2017

PERFORMANSSIA KATSOMASSA

Näin lokakuussa Pilarin juhlat kokosivat Zaragozaan kattavan paletin erilaista ja monenlaista ohjelmaa, mutta se perinteisin ohjelmanumero on ja pysyy eli ofrenda de flores. Itse olen tehnyt jo monena vuonna niin, että käsiohjelmasta katson, mitä tuleman pitää ja osallistun vain itseäni kiinnostaviin juttuihin. Tänä vuonna osallistuin Pilarin juhlien tiimoilta kahteen juttuun. Kävin katsomassa performanssia ja piipahdin messuilla.

Performanssi oli alun pitäen kiinnostava jo siksikin, että siinä vaikuttaisi tuntemani taiteilija, josta kerroin tässä postauksessa
Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä. 
Menin paikalle jo melko hyvissä ajoin hyvän ystäväni kanssa ja nautimme kupposen kahvia aamuauringon syleilyssä. 
Kun performanssi alkoi, oli yleisöä paikalla kiitettävästi. Toki joukkoon olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. 
Puhukoon kuvat puolestaan. 
Performanssi keskeytyi hauskalla tavalla, kun kaupungin roska-auto tuli paikalle, eikä päässyt mustakeltaisen nauhan vuoksi eteenpäin. Hetken aikaa kuljettaja katsoi suu pyöreänä ja laskeutui sitten rekasta sanoakseen muutaman sanan taiteilijoille. Taiteilijat kävivät kiltisti laskemassa nauhan alas ja roska-auto jatkoi matkaansa. Yleisö nauroi katketakseen.
Tällaiset pienet sattumukset, jotka eivät kuulu esitykseen, tekivät siitä jopa paremman. 

Allekirjoittanutkin joutui mukaan, kun taiteilija heitti tämän lehmäkellon kouraan.
Ystäväni ottama kuva.

Performanssi oli jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen taidepläjäys. Siinä yhdistyy taide ja teatteri. Lyhyt ja ytimekäs esitys, josta ei voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää.
Ystäväni ottama kuva.

Oletko sinä nähnyt performansseja? 
post signature
Ps.Aikaisempien vuosien juttuja voit lukea mm. täällä klik ja täältä klik.

tiistai 17. lokakuuta 2017

PÄIVÄN PIRISTYS: IDIOOTTEILLE

Tiedättekö sen kirjasarjan “para Dummies”? Vapaasti käännettynä se tarkoittaa ”idiooteille”. Onko se edes rantautunut Suomeen? Joka tapauksessa tarkoitan juuri sitä. Kirjoja, jotka ovat kirkkaankelta-mustakantisia ja teema vaihtelee kitaransoitosta Espanjan historiaan tyyliin ”digitaalisten pelien suunnittelua idiooteille”. Niitä on joka kirjakaupassa ja nurkassa Espanjassa. Jos olet käynyt edes kerran Espanjassa, olet varmasti jossain kohtaa siihen törmännyt, vaikket ole sitä ehkä välttämättä noteerannut. Juuri niitä kirjoja tarkoitan. 

Wikipedian mukaan kustantaja kuitenkin painottaa, että hulvattomasti nimetyllä kirjasarjalla ei suinkaan tarkoiteta idiootteja, vaan kokemattomia ja aloittelijoita jonkin uuden asian äärellä ja se on yksinkertaisesti tehty opastamaan selkokielellä ja ymmärrettävästi. 

Tänään Zaragozan keskustan tuntumassa ollessani törmäsin tulevaisuuden oppilaitokseen eli Dummy-akatemiaan, jonka pitäisi kohta avautua. Tämähän ei sikäli ole minulle uusi juttu, sillä olen ennenkin nähnyt tuon punaisen akatemian ja kyltin, jossa luvataan avaamista jo ehkä toista vuotta? 
Nyt vain rupesi naurattamaan, kun mietin tuota kirjasarjaa ja tulevaa akatemiaa. Jos sitä on edes tullakseen. Siis miettikää, miten hulvatonta olisi opiskella ”Dummy” –akatemiassa! Laittaa se ansioluetteloon! Heillä on varmasti pitkä lista opiskelijoita, jotka oikein kuola valuen odottavat ovien avautumista. 

Onhan opiskelu kovan työn, tuskan, hien ja valvomattomien yön pikkutuntien takana. Eri toten valmistuminen. Se on kuin saisi sulan hattuun. Ja mikäs sen parempi, jos sen saisi Dummy -akatemiasta. Dadaa!
Huh, tulipahan taas aikamoinen aivopieru jaettua. Mutta... kuten muutkin Päivän piristys –juttusarjani postaukset… tämäkään ei sovi tosikoille. Peace and love. 
Ja hei! Tunnustettakoon, että tokihan kirjoittajalta eli minulta löytyy yksi kappale ”para Dummies” –DVD:tä. Sen tarina on sellainen, että olin paikallisessa käytettyjä pelejä, DVD:eitä ja muuta elektroniikkaa myyvässä liikkeessä. Siellä törmäsin DVD:hen: ”Poker para Dummies”. Pakkohan se oli ostaa, kun hintakin oli päätä huimaavat 1,50e.
Oikein hulvatonta viikon alkua!
post signature